Oletko koskaan miettinyt, millaista olisi, jos kaikki ostaisivat samoja asioita kuin sinä? Miltä kaupat silloin näyttäisivät? Jos kaikki ostaisivat kuin minä, leipäosasto olisi kaupan suuri, tuoksuva sydän. Olisihan leipä ihmiskunnan tärkein ravinto. Leikkeleet, juustot ja levitteet olisi järjestetty kätevästi sen ympärille. Kahvi, tee ja keksit muodostaisivat yhdessä toisen jättiosaston. Sen keskellä olisi pieni kahvila-alue leivostiskeineen. Tokihan kauppareissulla täytyy rentoutuakin. Lehdet, kukat ja kattaustarvikkeet saisivat myös reilusti tilaa.
Mikä vähenisi? No, alkoholia myytäisiin vain leivontaosastolla pikkupulloissa vaniljatiivisteen vieressä. Maitokaapissa olisi metrikaupalla Pirkan rasvatonta maitoa ja rasvatonta jugurttia mutta ei lainkaan proteiinirahkoja. Jauheliha olisi lipeäkalan kaltainen erikoisuus.
Uusia myyntitapojakin syntyisi. Koska vessa- ja talouspapereissa olen todella tuoteuskollinen, ne voisi tilata kotiin kuten sanomalehden. Viiden metrin pätkä toimitettaisiin joka päivä postilaatikkoon huomaamattomasti ruskeaan kirjekuoreen taiteltuna.
Ajatusleikki on hauska, mutta jos sitä jatkaa pidemmälle, sen mahdottomuus alkaa paljastua. Yhden maun tyrannia tarkoittaisi, että kaikki ajattelisivat samalla tavalla. Jos kaikki olisivat minun kopioitani, maailmaa kohtaisi perikato. Yksi näkökulma ja yhdet taidot eivät todellakaan riitä!
Toisaalta yhdestä kaupasta voi löytyä lomittain kaikkien omat kaupat, koska juuri ne omat tuotteet voi toivoa valikoimaan. Kassalla asiakastoiveita kerrotaankin harva se päivä ja niitä satelee myös somen kautta.
Mutta kyllä meillä kuluttajilla on silti melko ristiriitainen suhde tuotteisiin! Se tulee esille kauppamme somessa. Kun postaamme kuvia pakkasvaatteisiin sonnustautuneista asiakkaista, tykkäyksiä voi vyöryä tuhat. Kun esittelemme vaikka itsenäisyyspäivän kynttilöitä ja kukkia, saldo jää kymmenesosaan. Vaikka juuri tuotteiden takia meille tullaan. Jos kuvaan erehtyy vielä laittamaan hinnat, sydämiä tulee vielä nuivemmin. Raha ei kiinnosta ketään!
Ihmiset pitävät ihmisistä. Siksi tuotteetkin tarvitsevat henkilökohtaisen tarinan.
Koska vastaan kauppamme somesta, olen miettinyt tätä logiikan rusettisolmua paljon. Ratkaisuni ongelmaan on yksinkertainen: ihmiset pitävät ihmisistä. Siksi tuotteetkin tarvitsevat henkilökohtaisen tarinan. Niihin täytyy hangata ihmisen tuoksua, solmia kiinni tunteita, muistoja, unelmia ja seikkailuja.
Tarvitaan pakkasten ahavoittama poromies, joka kertoo ottavansa metsään tavallisten pottujen sijaan pariisinperunoita, koska ne kypsyvät nuotiolla nopeasti. Myyjän pitää muistella syöneensä pikkukoululaisena suklaapuuroa aamupalaksi, kunnes opettaja kielsi sen. Ja teini pyydetään paljastamaan että aikoo kasvattaa inkiväärin juurakosta huonekasvin.
Mitä erilaisempia tarinoita, sen parempi. Ne opettavat meitä ymmärtämään toisiamme ja pitämään toisistamme. Ne auttavat meitä oman yksityisen maailmamme ulkopuolelle, toisten luo.
Kirjoittaja on vuorovaikutuksen ammattilainen Sodankylästä.
Lue kolumni myös 19.3.2026 ilmestyneestä Kehittyvästä kaupasta.
