Kaupan kassalla näkee paljon ihmisten hyvyyttä ja rohkeutta. On paljon toisten auttamista. Uskallusta muuttua ja kehittyä. Se kaikki on minusta sankaruutta.
Arjen sankari on nainen, joka lähti hakemaan kestokassia autostaan huomattuaan kassalla, että se oli unohtunut. Useimmat asiakkaat kyllä jo ymmärtävät, että muovin käyttöä pitäisi vähentää. He kertovat auliisti, että autossa tai kotona on kestokasseja vaikka kuinka paljon. Silti unohtaminen on syy ostaa muovikassi. Mutta muutos on tulossa!
Ihailen kasviruokaa sitkeästi ostavia asiakkaita. Vaikka maailma on rakennettu jauhelihatarjousten ja broilerisuikaleitten varaan, he jaksavat nähdä vaivaa. Sillä sitähän kasvissyöminen vieläkin tarkoittaa.
Niin ikään sankareita ovat ikäihmiset, jotka ovat huomanneet kauramaidon sopivan hyvin kahviin. Me voimme muuttua ja kehittyä kaiken ikäisinä!
Kaikki kukkia ostavat miehet ovat minusta sankareita. He murtavat vanhaa miehen roolia, haluavat näyttää avoimesti välittävänsä puolisostaan ja ovat päättäneet elää isäänsä paremmin. Yksi kohtaaminen kassalla teki kuitenkin aivan erityisen vaikutuksen:
Kolme-nelikymppinen mies tuli maksamaan punaista ruusukimppua. Tohkeissaan hän alkoi selittää ostostaan:
”Sanotaan, että miehet saavat ensimmäiset kukkansa hautajaisissaan. Musta olisi parempi saada ne jo eläessään. Poikani täyttää tänään 12 vuotta ja nämä ovat hänelle.”
”Poika sai paljon enemmän kuin vain ruusukimpun. Isä antoi hänelle uudenlaisen tavan olla mies.”
Pakkasin kukat kahteen hedelmäpussiin ja päässäni kohisi. Poika sai paljon enemmän kuin vain ruusukimpun. Isä antoi hänelle uudenlaisen tavan olla mies. Vapauden nauttia kauniista asioista ja vapauden ilmaista tunteitaan.
Arjen valopilkkuja ovat koululaiset, jotka lähtiessään toivottavat mukavaa päivänjatkoa. Heitä olemme hämmästelleet kahvihuoneessa kollegojenkin kanssa. Miten kohteliaita nykylapset ovatkaan! Voi tietysti ajatella, että he vain toistelevat koulussa opetettua fraasia, mutta olen varma, että he ovat oppineet kunnioittamaan toisia ihan eri tavalla kuin me vanhemmat sukupolvet.
Arjen sankaruutta on myös auttaa huonokuntoista vanhusta ostoksien teossa. Auttajat ovat sukulaisia, ystäviä ja naapureita. Kaupassa vanhus näkee toisia ihmisiä ja ostoksia valitessaan voi vielä kokea hallitsevansa elämäänsä. Se on tärkeää.
Minusta jokainen lapinpuvun ja romaniasun käyttäjä on sankari. He näyttävät avoimesti, keitä ovat. Olisi paljon helpompi vetää päälle farkut ja pusakka ja sulautua massaan, mutta he valitsevat näkyä. He ylläpitävät omaa kulttuuriaan ja antavat meille muille kauneutta.
Rohkeutta on myös avautua ja paljastaa oma haavoittuvuutensa. Taannoin kehuin iäkkään asiakkaan valkoista, palmikoitua partaa. Hän ilahtui mutta valitteli, että syöpähoitojen takia karvaa irtosi paljon. Pahoittelin hänen tilannettaan, mutta emme jääneet siihen. Yhteinen hetki kantoi murheen yli.
Kiitos teille kaikille arjen sankareille! Vaikka maailmalta tuntuu tulevan joka aamu huonoja uutisia, te olette merkki paremmasta tulevaisuudesta.
Kirjoittaja on vuorovaikutuksen ammattilainen Sodankylästä.
Lue kolumni myös 21.5.2026 ilmestyneestä Kehittyvästä kaupasta.
