Kauppiaat yhteisrintamaan
Kaupunkien kauppiaat heräsivät yhteistoimintaan kunnolla vasta Suomen itsenäistymisen jälkeen. Joulukuussa 1918 perustettiin Suomen Kaupunkien Vähittäiskauppiasliitto (SKVL), jonka puheenjohtajaksi valittiin kauppias Vilho Tenhovaara. Varsin nopeasti ryhdyttiin toimiin kahden kauppiasliiton yhdistämiseksi. Päätös tästä tehtiin 30.7.1920 Jyväskylässä, missä SML ja SKVL pitivät yleiset kokouksensa. Syntyi Suomen Vähittäiskauppiasliitto (SVL), jonka toiminta alkoi virallisesti 1.1.1921. Uuden liiton puheenjohtajana aloitti Matti Lahdensuu, mutta kesällä 1921 uudeksi puheenjohtajaksi valittiin kauppias Aleksi Pellinen (1921–1925). Liiton sihteeriksi palkattiin Kaarlo Kytömaa ja äänenkannattajaksi tuli Kauppias-lehti.
SVL:n alkuvuosien toimintaa leimasivat liiton yhteiskunnallisen roolin etsintä sekä yhteistyömahdollisuuksien kartoitus muiden liike-elämän järjestöjen kanssa. 1920-luvulla paljon huomiota ja voimavaroja vei myös jatkuva polemiikki osuustoiminnallisten kauppaliikkeiden edustajien ja näitä tukevien ”osuustoimintapuoleen” poliitikkojen kanssa, niin valtiollisella kuin kunnallisellakin tasolla. Liiton toiminnan keskiössä oli kuitenkin vähittäiskauppiaiden oman yhteistyön vankistaminen. Tätä varten liitto laati vuonna 1924 uuden toimintaohjelman, jossa hahmoteltiin järjestötoiminnan ja taloudellisen yhteistoiminnan tavoitteita, suhteita tukkukauppoihin, teollisuuteen ja muihin elinkeinoihin sekä kuluttajiin. Oman osansa sai myös valtiovalta, kun liitto ryhtyi vaatimaan valtiota parantamaan kauppiaiden toimintaedellytyksiä. Suurimmat saavutukset olivat maakauppaveron poistuminen vuonna 1924 ja vilpillistä kilpailua koskevan lain voimaantulo vuonna 1930.
Kauppiasneuvontaa ja yleisöpropagandaa
Vuonna 1925 uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Juho Hietanen (1925–1948), joka halusi tehdä liitosta ennen kaikkea kauppiaiden ammattitaidon kehittäjän. Pääpaino kohdistettiin neuvontatyön lisäämiseen sekä markkinoinnin ja koulutuksen aloittamiseen. Piirit olivat vuodesta 1922 lähtien järjestäneet satunnaisesti kirjanpitokursseja, nyt koulutusta ryhdyttiin vakinaistamaan ja joihinkin piireihin palkattiin jopa kirjanpidon neuvojia. Myös muu kaupallinen neuvontatyö sai tällöin vakiintuneempia muotoja piirien ja tukkuliikkeiden yhteisponnistuksin. Eräät piirit aloittivat tällöin yleisöpropagandan järjestämällä omia vähittäiskauppiasviikkoja. Marraskuussa 1928 SVL perusti yhdessä Suomen Tukkuliikkeiden Liiton (STL) kanssa Taloudellisen valistuskeskuksen, jonka tehtäväksi tuli yleisöpropagandan laatiminen vähittäiskaupan tarpeisiin.
Merkittävä asia oli myös se, että joulukuussa 1927 Maakauppias-lehti Oy aloitti ruotsinkielisen Köpmannen-lehden julkaisemisen. Tämä johti siihen, että vuonna 1930 ruotsinkieliset kauppiaat perustivat Finlands Svenska Köpmannaförbundin (FSK) Vaasassa.
Teollisuutta olla pitää
Maakauppiaat olivat jo 1910-luvulla keskustelleet oman teollisuuden perustamisesta. Käytännön toimiin päästiin kuitenkin vasta vuonna 1923, kun ryhmä kauppiaita perusti Kauppiaitten Teollisuus Oy:n. Sen toimialaksi tuli tulitikkujen valmistus ja tehdas valmistui Lahteen kesällä 1924. Vuonna 1929 yhtiö aloitti margariinitehtaan rakentamisen, ja tuotanto alkoi seuraavana vuonna. Vaikka SVL:lla ei ollut virallista roolia hankkeessa, olivat monet liiton johtohenkilöt mukana perustamassa Kauppiaitten Teollisuutta.