Neuvontaa ja koulutusta
1930-luvun alkaessa Suomen Vähittäiskauppiasliiton (SVL) piirissä huolestuttiin koko ajan kiristyvästä kilpailusta osuuskauppojen kanssa. Tästä syystä yksityisten kauppoihin tuli saada lisää ammattitaitoisia myynnin ja mainonnan osaajia. Yhdessä eräiden muiden taloudellisten tahojen kanssa SVL perusti Myynti- ja mainoskoulun, joka aloitti toimintansa syksyllä 1931 Helsingissä. Myynti- ja markkinointitaitoihin keskittynyt koulu järjesti 1930-luvun kuluessa kursseja myös SVL:n piireille eri puolella Suomea.
SVL otti vuonna 1933 ison harppauksen toimintansa kehittämiseksi. Heinäkuussa ryhdyttiin julkaisemaan yleisölehti Pirkkaa ja marraskuussa aloitti toimintansa liiton oma neuvontatoimisto. Sen tehtäväksi tuli kirjapitokurssien järjestäminen, henkilökohtaisen kirjanpidon neuvonta, liikkeenhoidon opastus, kirjeellinen ammattiopetus sekä esitelmien laatiminen piirien ja yhdistysten tilaisuuksiin. Syksyllä 1934 liitto perusti vielä oman mainonta- ja propagandatoimiston, jonka tehtäväksi tuli muun muassa uuden markkinointitempauksen eli Kaupan päivien järjestäminen.
Kesällä 1936 SVL perusti kangas- ja lyhyttavarajaoston, joka oli ensimmäinen tavara-alakohtainen organisaatio liiton sisällä. Jaosto toimi ainoastaan valtakunnallisella tasolla, ja se otti aktiivisesti kantaa moneen alaa vaikeuttavaan asiaan, joista iso osa oli hintakysymyksiä. Jaoston johtokunta halusi yhtenäistää kaupan toimintatapoja ja poistaa alalle tyypillistä epätervettä kilpailua. Vuoden 1937 alussa jaoston asiamiehenä aloitti Reino Sierla.
K-merkki ja K-kilpi
SVL:n piiriin kuuluneiden kauppiaiden neljä omaa tukkuliikettä erosivat vuonna 1928 STL:sta, ja seuraavana vuonna ne perustivat Vähittäiskauppiaitten Tukkuliikkeitten Yhdistyksen (VTY). Tämä oli alkusoittoa entistä tiiviimmälle yhteistyölle, jonka tuloksena jo kesällä 1930 synnytettiin Kauppiaitten Keskuskunta (KK). Tulevina vuosina KK perusti useita tuotantolaitoksia sekä otti käyttöön K-tavaramerkin. Ensimmäinen tuote oli K-kahvi syksyllä 1931. Vuonna 1933 K-merkki laitettiin kaikkiin KK:n eri tuotantolaitosten tuotteisiin. KK:sta tuli myös SVL:n ja kauppiaiden merkittävä taloudellinen tukija, sillä se perusti Vähittäiskauppiaiden Tukemisrahaston, josta rahoitettiin väliaikaisesti vaikeuksiin joutuneita kauppiaita.
K-tavaramerkki lienee vaikuttanut myös siihen, että Turun yleisessä kokouksessa vuonna 1932 tehtiin esitys SVL:n oman liikekilven käyttöönotosta. Kahden suunnittelukilpailun jälkeen SVL:n K-kilpi julkistettiin Oulun yleisessä kokouksessa 1934. K-kilpi myönnettäisiin sellaisille kauppiaille, jotka olivat liiton jäseniä ja jonkin tukkuliikkeen osakkaita. Tämän lisäksi liikkeen tuli olla hyvin hoidettu. SVL:n hallitus myönsi ensimmäiset K-liikekilvet kymmenelle ehdot täyttäneelle kauppiaalle 14.10.1935. K-kilpi jäi 1930-luvulla vain harvojen saavutukseksi ja toisen maailmansodan syttyminen keskeytti niiden jakamisen.
